Preiviikin historiaa lyhyesti

Alla olevasta kartasta näet Preiviikinlahden rantaviivan nousun vuosisatojen aikoina. Uloin rantaviiva on vuodelta 1937, keskimmäinen 1000- luvun alusta ja sisin rantaviiva ajanlaskun alusta.

Preiviiki, Bredvik eli leveä lahti, mainitaan historian kirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1491.
Preiviikin kylä kuului ensin Suur-Ulvilaan, myöhemmin Porin Maalaiskuntaan ja vuodesta 1967 asti Poriin.

Vanhimmat kylämme historiaan liittyvät löydöt ovat rautakauden aikaisista haudoista löytyneet esineet, joihin voi tutustua Satakunnan Museossa. Haudat sijaitsevat korkealla Preiviiki – Kuuminaninen - harjanteella, joka oli kuivaa maata jo noin 500 vuotta eea.

1300-luvulla Preiviiki oli kohonnut merestä. Samoihin aikoihin katosi Kokemäensaaren ja Pietniemen välinen salmi ja mantereesta tuli yhtenäisempi.

Preiviikissä oli 1550 -luvulla viisi taloa.

Alla oleva kartta Preiviikistä (Bredwiyh) ja sen lähialueista on 1700- luvun alkupuolelta. Kartan mukaan kylässä olisi ollut tuolloin myös viisi taloa ja yksi mylly.

Makholman kylä oli alkujaan Preiviikin kulmakuntaa. Myös Viasvesi kuului Preiviikiin. Viasveden kylä muodostui vasta 1700-luvun lopulla preiviikiläisten liikamaasta. Vielä nykyisinkin ovat Preiviikin ja Viasveden maat sekaisin sen mukaan, mistä ne aikoinaan erotettiin.

Preiviikiläisten toimeentulona oli kalastus, maanviljely ja karjanhoito. Maanviljely tuli kannattavaksi vasta Träskinojan perkauksen jälkeen 1800 -luvun loppupuolella.
Meri oli preiviikiläisten tärkeä ruoka-aitta. Suviaikaan harjoitettiin laskuverkko-, siikapesä- ja nuottakalastusta. Suolammikoista pyydettiin kalaa arinaraudoilla, ojiin laskettiin pajumertoja ja katiskoita. Syksyisin käytiin nuijakalassa.

Kaskiviljelyn päätyttyä tuli käyttöön sarkajako.
Isojaon jälkeen talojen pellot olivat suurempina lohkoina ja siten helpompia viljellä kuin ennen.
Rantaniittyjä ja saaria hyödynnettiin karjan laiduntamiseen.
Metsämaan arvostus nousi vasta teollisuuden kehittyessä. Sitä ennen puita hakattiin lähinnä talojen ja laivojen rakennustarpeiksi ja polttopuiksi.

Preiviikistä purjehdittiin Tukholmaan jo 1600-luvun alkupuolella.
Kun hallitus antoi luvan yleiseen talopoikaispurjehdukseen vuonna 1776, pääsivät talonpojat viemään omia tuotteitaan, halkoja ja muuta puutavaraa Tukholmaan. Yksi Tukholman matka saattoi kestää koko kesän.
Henkikirjoihin merimiehet kirjattiin irtolaisiksi.

Ooviikin pohjukassa on nykypäiviin saakka säilynyt Saatinsanta -niminen paikka, jonne nuoret neidot aikoinaan saattoivat merelle lähteviä merimiehiä.

Preiviikin varvilla, Korkeakarissa, rakennettiin vuonna 1823 kaljaasi Lykligheten.
Talollisten omistamia laivoja olivat mm. Diana, Helena, Lovisa, Pollux, Johannes, Johan Gustaf ja Sofia. Niillä purjehdittiin mm. Saksaan.

Preiviikissä on ollut yksi jalka- eli puromylly 1580 -luvulla. Myöhemmin myllyjä rakennettiin lisää. Viimeinen tuulimylly oli vielä käytössä 1920 -luvulla. Niin kokonaiset tuulimyllyt kuin pelkät jauhinkivetkin olivat jatkuvan riidan aiheina ja niistä käräjöitiin ahkerasti 1600- ja 1700 -luvuilla.

On mahdollista, että kylämme ensimmäiset asukkaat olivat ruotsalaisia. Ruotsin kieli eli rannikkoseuduilla vahvana. Kun Preiviikin kansakoulua perustettiin vuonna 1906, mietittiin, tehdäänkö koulusta suomen- vai ruotsinkielinen. Suomenkielisyys voitti.

1700-luvun alkupuoliskolla kylään syntyi 35 lasta, kuolleita oli 19. Ihmisten elinikä oli yleensä hyvin lyhyt muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta: Brita -niminen eukko eli 97-vuotiaaksi. Rippikirjoissa mainittiin aina ensin talon isäntäväki ja palkolliset, sitten muut talon asukkaat. Talollisten lisäksi kylässä asui lampuoteja eli vuokraviljelijöitä ja torppareita, suutareita ja seppiä, sotilaita ja muita itsellisiä.

Väkiluku kasvoi ja 1800 -luvun alkupuolella syntyneitä oli 363. Tosin kulkutaudit ja sodat verottivat väestöä. Perheissä oli paljon lapsia, joista suurin osa kuoli pieninä. Sosiaaliturvan puuttuessa lasten velvollisuus oli huolehtia vanhemmistaan ja lasten puuttuessa jonkun muun oli se tehtävä.

Preiviikiläiset, kuten muutkin suomalaiset, joutuivat osallistumaan ruotusotamiehen varusteluun, sillä emämaa Ruotsi kävi jatkuvasti sotia. Paavola, yksi kylän viidestä alkuperäisestä talosta, toimi sotilaan virkatalona eli puustellina 1700 -luvun alusta lähtien Ruotsin vallan loppuun asti.

Lähestyttäessä 1900-lukua alkoi teollistumisen aika. Porin kaupungilla oli tarjolla paljon työpaikkoja, joihin preiviikiläisiäkin siirtyi. Työvoimaa tarvitsivat myös puu- ja metalliteollisuus ja monet pienyritykset.
Nykypäivän preiviikiläisistä suurin osa käy muualla töissä. Pienviljely on loppunut kokonaan, jäljelle on jäänyt muutama itsensä elättävä maatila.

Vuonna 2004 asukkaita oli 374 ja vuonna 2013 332, joista noin puolet oli yli 55 -vuotiaita.

Lue lisää kylämme historiasta Preiviiki, meren alta kyläksi -kotiseutukirjasta.

Kirjaa myy Preiviikin Kiinteistöyhdistys: Johanna Kesäläinen, 050 307 4767, kesalainen.johanna(at)gmail.com